Zürichin legendaarinen Weltklasse jäi tulostasoltaan hyvin vaatimattomaksi Pekingin ilotulituksen jälkeen. Sivustomme asiantuntija Lauri Hollo katsoi silti mielellään hyviä kisoja.

Lauri, hehkutit aamulla kovasti illan kisaa, taisi olla aika iso pettymys?

– Kieltämättä mitään superiltaa ei nähty, itse asiassa Weltklassen mittakaavassa todella vaatimattomia tuloksia. Hyviä kilpailuja toki, sehän on yleisurheilun suola siinä, missä ennätyksetkin. Kun vain suuri yleisökin sen muistaisi, aina ei voida tehdä ennätysaikoja.

Miksi tulostaso jäi vaisuksi?

– Neljän tunnin aikaero ja matkustus Aasiasta näyttivät syöneen yllättävän monen urheilijan suoritustasoin. Toki lämpöäkin oli Zürichissa vain 15 astetta, mikä ei todellakaan ole ihanteellinen lämpötila yleisurheilulle. Tämä korostaa sitä meidän suomalaisten ikuisuusongelmaa; kylmällä alkukesällä on tulostasoon todella suuri merkitys. Tässä se nähtiin nyt konkreettisesti.

Mitä nostaisit esille Weltklassen illasta?

– Naisten 3000 metriä oli kova. Almaz Ayana jätti yllättäen Genzebe Dibaban 200 metriä ennen maalia ja juoksi erittäin kovan ajan 8.22,24. Tosin se oli kolme sekuntia hitaampi kuin hänen viimeinen kolme tonniansa Pekingin vitosella. Dibaba taisi menettää itseluottamuksensa pekingin 5000 metrin nöyryytyksen jälkeen. Siihen saakka hän näytti täysin voittamattomalta matkalla kuin matkalla. Henkisen puolen asioillakin on merkityksensä.

– Serbian Ivana Spanovic paukautti jo ennen kansainvälisen TV-lähetyksen alkua pituudessa maansa ennätyksen 702, se oli ehdottomasti yksi illan kovimmista suorituksista.

Hiukan tässä oli sellaista makua, että urheilijoilla alkaa olla pitkän kauden jälkeen paukut syöty.

– Kieltämättä. Uskon silti, että viikon päästä Brysselissä nähdään pirteämpää porukkaa, kun Pekingiin tulee viikko lisää etäisyyttä. Ja kyllä esimerkiksi miesten 400 metriä oli kova kisa, kolme miestä alle 44,40 ja Lashawn Merrittin voittoaika oli hieno 44,18. Myös Sergei Shubenkovin 13,14 pika-aidoissa oli noissa oloissa huima juoksu, muut jäivät pari kymmenystä.

– Toisaalta taas miesten esteet oli käsittämättömän heikko, koko maailman kärki paikalla ja tasan kolme ukkoa alle 8.20. Melkoista turnausväsymystä tai mitä lie…

Onko Timanttiliigan kilpailuja kalenterissa liian paljon?

– 14 tämän tason kisaa kesässä on paljon. Kun siihen ympätään arvokisat, kansalliset mestaruuskilpailut ja muut, tulee monelle valtava määrä startteja. Mutta sitä tämä nykyinen bisnesurheilu on. Sinne mennään, mistä rahaa on saatavilla. Kaipaisin rinnalle jonkinlaista eurooppalaista sarjaa, missä meillä suomalaisilla ja monilla muilla olisi mahdollisuus hyviin kisoihin ison yleisön edessä. Mutta jos niistä supertähdet puuttuvat, kiinnostaako yleisöä ja mediaa? Ja toisaalta osa kilpailisi Timanttiliigan lisäksi näissä, jolloin kuormitusta tulisi entistä enemmän.

Mutta onhan hiihdon maailmancupissakin 14 kilpailua + Tour de Ski, ja lisäksi joka kisaviikonloppuna hiihdetään useampi matka, miksi yleisurheilijat väsyvät paljon vähemmästä?

– Olipas hyvä kysymys, en olekaan tuota juuri miettinyt. Ehkä tässä näkyy yleisurheilun luonteen armottomuus. Jokainen kilpailu mitataan sadasosan ja sentin tarkkuudella. Silloin yksittäiset heikommat suoritukset nousevat enemmän esiin. Joka kerta vertaillaan tuloksia. Eiköhän hiihdossa olisi ihan sama tilanne, jos kilpailumatkat ja –reitit olisi vakioitu kaikissa kisoissa. Nyt heikompi suoritus näkyy siellä korkeintaan sijoituksissa, mutta on hankala verrata, kuinka kaukana olisi ME:stä tai maailman kärjestä. Siksi yleisurheilu onkin niin julmaan raakaa hommaa. Suuri yleisö ja media tuijottavat etunenässä aikoja ja tuloksia. Se ei ole aina reilua urheilijoita kohtaan, ihmisiä inhimillisine vikoineen ja väsymisineen hekin ovat.

Aiheet Asiantuntijat Lauri Hollo Timanttiliiga Yleisurheilu Yleisurheilu