Pekingin MM-kilpailut käyty: ”Genzebe Dibabakin on vain ihminen”

Pekingin MM-yleisurheilut on saatu päätökseen. Viimeisenä päivänä nähtiin mielenkiintoisia ja yllätyksellisiäkin kilpailuja, päällimmäisenä ylivoimaisen ennakkosuosikin Genzebe Dibaban omituinen hyytyminen naisten 5000 metrillä.

Mitä siinä Dibaballe oikein tapahtui, sivustomme asiantuntija Lauri Hollo?

– Olihan se melkoinen pommi, koska itse arvioin, että hän olisi 5000 metrillä jopa alle 14 minuutin kunnossa. Hän jäi lopulta maannaisestaan Almaz Ayanasta peräti 18 sekuntia ja kolmas etiopialainen Senbere Teferikin tuli ohi lopussa. Ayana tosin iski viimeiset kolme kilometriä järjettömästi 8.19, mutta silti Dibaba oli ihmeen pehmeä. Ihminen hänkin on, ehkä 1500 metriä erineen söi kuitenkin mehuja koneesta. Ja Ayanan uskomaton veto saattoi olla hänelle jonkinlainen henkinen isku.

Mitä muita yllätyksiä tänään nähtiin?

– Yllätyksellinen oli naisten keihäskin, kun 2000-luvun kestomenestyjät Barbora Spotakova ja Christina Obergföll jäivät kauas mitaleilta. Kiinan Huihui Lyu oli jo viedä mestaruuden, mutta Saksan Kathrina Molitor heitti kilpailun viimeisellä heitolla 67,69 ja otti voiton. Hieno kilpailu.

Korkeuspaikalla viime kaudella viisi ukkoa ylitti 240, mutta nyt finaali jäi tulosten puolesta vaisuksi.

– Korkeushypyn finaali jäi kyllä todella vaisuksi, vaikka jännittävä taistelu siitä tulikin. 233 meni vielä moneltakin ukolta, mutta 236 ei mennyt enää keneltäkään. Kun viime vuosina on nähty useita 240 hyppyjä, jäi tämä melkoiseksi tynkäkisaksi tulostasoltaan. Kolmen miehen (Derek Drouin, Bogdan Bondarenko, Zhang Guowei) uusinnassa kaikki pudottivat ensin 236, sitten mentiin alas 234:een. Kanadan Drouin oli ainoa, joka sen ylitti ja vei mestaruuden. En muista moista kilpailua ennen nähneeni.

Anne-Mari Hyryläinen oli naisten maratonilla kisojen viimeinen suomalaisurheilija, miten hän suoriutui?

– Naisten maratonilla nähtiin huikea loppu, kun mitalit ratkaistiin vasta stadionin viimeisellä sadalla metrillä ja neljä ensimmäistä juoksijaa oli maalissa kuuden sekunnin sisällä. En muista, koska arvokisamaratonilla olisi nähty vastaava loppukamppailu. Anne-Mari Hyryläinen lähti rohkeasti matkaan ennätystahtiaan, mutta aivan lopussa iski todella raju pistos kylkeen. Sijoitus oli kuitenkin 29:s ja aika olosuhteisiin nähden mukava 2.41,58.

Mitäs pidit miesten tonnivitosesta, oli ainakin jännittävä kilpailu?

– Asbel Kiprop otti omansa, vaikka jätti pelin kyllä todella loppuun. Hän oli kompastua omaan itsevarmuuteensa, mutta hoiteli lopulta homman kotiin. Raa’alla askelluksella harppova maanmies Eliah Manangoi kiskoi aivan lopussa hopealle. Oman kestosuosikkini Uuden Seelannin Nick Willisin askellus ei tänään irronnut kuten välierässä, jossa hän suorastaan leikitteli.

Millaiset kisat Pekingissä kokonaisuudessa nähtiin?

– Erittäin kovatasoiset kisat nämä olivat. Paljon on puhuttu dopingpelotteesta ja yleisurheilun puhdistumisesta, mutta ei se tulostasossa ainakaan näkynyt. Paitsi jostain syystä Venäjällä, joka romahti edellisten kisojen 17 mitalista neljään mitaliin. Mielenkiintoinen juttu.

Mikä oli itsellesi kisojen sykähdyttävin hetki?

– Tulipas hankala kysymys. Kyllä se oli Ashton Eatonin kymmenottelun 1500 metrin viimeinen kierros 62 sekuntiin. Sen hän tarvitsi yltääkseen maailmanennätykseen ja sen hän teki, vaikkei tuohon kukaan kierros ennen maalia uskonut. Älytön veto. Toinen oli 400 metrillä Etelä-Afrikan Wayde van Niekerkin uskomaton 43,48 ja miehen totaalinen tipahtaminen sairaalaan asti kisan jälkeen. Kunniakierros jäi tällä kertaa juoksematta. Christian Taylorin 18,21 kolmiloikassa liki 12 senttiä vahan takaa oli sekin mieletön esitys, tuossa kolme päällimmäistä. Ai niin, vielä Dafne Schippersin 200 metrin 21,62, olihan sekin jotain täysin mieletöntä. Kyllä hienoja hetkiä riitti.

Miten summaat suomalaisten kisat?

– Yksi mitali ja kaksi pistesijaa. Keskimäärin hyvää suorittamista omalla tasolla ja tilastoihin nähden jopa venyen. Pettymyksiä nähtiin lopulta vain muutama. Silti odotan jo ensi kesän EM-kilpailuja, siellä suomalaisia on mukana paljon enemmän ja se on monelle meikäläiselle realistinen taso urheilla huipulla tai sen tuntumassa.

Eikö tuo ole luovuttamista?

– Ei, se on realismia puhtaan urheilemisen pienelle valtiolle, jolla ei ole käytännössä mitään kollektiivista urheilijoiden toimeentulon turvaavaa järjestelmää.