NHL-konkari ja legendaarinen leijonakapteeni ei pelännyt kolmen vuoden farmikomennusta: ”Se kerrottiin ennen kuin laitoin nimen paperiin, mua ei stritattu öögaan!”

Suomalaispelaajia ei ollut vielä 1980-luvun alun NHL:ssä kovinkaan paljoa. Yksi uranuurtajista oli kaudelle 1981-82 Washington Capitalsiin siirtynyt Timo Blomqvist. Hänet varattiin Capitalsiin 1980 kesken armeija-ajan, ja ennen Pohjois-Amerikkaan siirtymistään hän oli joukkueen mukana Euroopassa pidetyllä harjoitusleirilläkin. Sillekin hän pääsi armeijasta, jonka hyvää suhtautumista asioihin Blomqvist kiittelee edelleen.

Hän kertoo urastaan Suplan Stanley Cup classics -podcastissa.

– Lomat pyörivät hienosti. Olihan se uskomatonta, että siihen yksi lähtee armeijasta (lomalle), hyppää lentokoneeseen, lentää Ruotsiin ja tapaa NHL-joukkueen, hän muistelee.

Blomqvist sanoo NHL:n olleen tavoitteena hänelle jo 1970-luvulla.

– Täytyy rehellisesti sanoa, että olin asettanut jo 15-vuotiaasta lähtien NHL:n tavoitteeksi. En oikein osaa sanoa, mistä se oli tullut pikkupojan päähän. Washington oli tosi rehellinen, ja minulle jäi todella hyvä mieli. Olin tahkonnut kolme vuotta Liigaa ja tiesin, että minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia A-maajoukkueeseen. Siihen aikaan oli niin kovia kokeneita kavereita, eikä nuorella pojalla ollut mitään mahdollisuuksia päästä maajoukkueen kautta eteenpäin.

– Kun minulle tarjottiin sopimusta, niin minulle sanottiin ennen kuin laitoin nimen paperiin, niin menee vähintään kolme vuotta, ennen kuin saan edes mahdollisuuden pelata. Sanoin, että kolme vuotta on lyhyt aika, otan sen! Olin valmis menemään sinne ja farmiin. Mua ei stritattu öögaan! He kertoivat sen rehellisesti. Minulla oli kauhea hinku päästä pois Suomesta, hän sanoo.

NHL-uran alku oli ohdakkeinen, mutta mahdollisuuden antamisesta pidettiin kiinni.

– Washington oli NHL:n huonoin joukkue tai ainakin huonoimmasta päästä. Ekan vuoden aikana kävi varmaan 60 pelaajaa kokeilemassa. Minulla meni harjoitusleiri tosi hyvin. Tulimme Eurooppaan pelaamaan, ja viimeinen harjoituspeli pelattiin Oulussa. Valmentaja ilmoitti ennen peliä, että ihme kyllä, aloitat NHL:ssä urasi. Tiesin, että kokoonpanossa oli paikka. Se oli hieno juttu, mutta huono juttu oli se, että sain kiekon naamaan ja leuka murtui. Olin kuusi viikkoa telakalla odottamassa ensimmäistä NHL-peliä. Olisin pelannut alusta lähtien, mutta kuusi viikkoa meni, että suu oli raudoitettuna ja leuka paketissa. Treenasin yksin ja söin pirtelöä. Alku oli kova, kun paikka oli jo annettu, eli se piti kaivaa uudestaan, mutta sain mahdollisuuden ja pelasin 44 peliä ekalla kaudella ja 13 peliä farmissa.

Blomqvist toimi Leijonien kapteenina myöhemmin Calgaryn olympialaisissa. Hänen uraansa pääsee tutustumaan Suplassa.