Mäkimiehet nöyryytyksestä toiseen: ”Katastrofaalisen isoja valmennusvirheitä laajalla rintamalla”

Suomen mäkimiesten taivallus mäkiviikolla on sujunut jopa vielä surkeammin kuin alkukausi. Niinpä Lauri Asikainen ja Harri Olli lähetettiin kotiin kesken turneen.

Eihän tämä nyt voi millään enää huonommin mennä, vai mitä sivustomme asiantuntija Lauri Hollo?

– No ei voi ei. Ville Larinto selvisi sentään Garmischin kisaan, mutta oli 48:s eli toiseksi viimeinen. Oberstdorfissa Larinnon sijoitus oli 40. Tämä menee nyt jo yli kaiken ymmärryksen.

Mitä sanot Ollin ja Asikaisen lähettämisestä kotiin kesken mäkiviikon?

– Hyvä kysymys on, miksi heidät sinne edes lähetettiin. Miksi ei voitu lähettää sitä nuorempaa kalustoa, kun kerran näyttöjä ei ole? On aivan selvää, ettei tällainen kotiin lähettäminen ainakaan nosta kavereiden itseluottamusta. Koko ajan puhutaan siitä, että pitäisi harjoitella ja hakea sitä oikeaa tekniikkaa sitä kautta. No tässä on nyt ymmärtääkseni harjoiteltu kesästä asti, mutta mitään positiivista ei ole tapahtunut. On kyllä vaikea kuvitella, että asia korjaantuisi näillä nykykonsteilla muutamassa kuukaudessa kesken kilpailukauden. Kyllä tässä on tehty katastrofaalisen isoja valmennusvirheitä laajalla rintamalla. Koko paletti pitäisi laittaa uusiksi. Tehdä tarkka lajianalyysi nykyhyppäämisestä ja alkaa harjoitella vain ja ainoastaan sen pohjalta.

– Harjoitusmäärien noston ja kovan työn nimiinhän Kari Ylianttila ja Jani Klinga ovat vannoneet, mutta jos harjoitellaan paljon koko ajan väärällä tekniikalla, asia menee pelkästään huonompaan suuntaan. Liikemallit juurtuvat selkäytimeen ja mitä enemmän väärin tehdään, sitä vaikeampi sieltä on nousta ja saada se nykyaikana vaadittava hyppytekniikka kuntoon.

17-vuotias Andreas Alamommo lähtee nyt mäkiviikolle, oliko päätös oikea?

– Olihan se omalla tavallaan, mutta kaksi kysymystä. Miksi lähetettiin vain yksi kaveri, kun paikkoja olisi Larinnon lisäksi kaksi? Miksi ei Niko Kytösahoa mukaan, tai ihan ketä tahansa? Kaksi nuorta miestä olisi saanut kullanarvoista kokemusta, eivätkä he varmasti ainakaan huonommin voi hypätä kuin totaalisesti kyntänyt Harri Olli.

– Ja sitten se toinen kysymys. Kun päätös tehtiin, olisi pitänyt varmistaa, että Alamommo ehtii jo viikonlopuksi Innsbruckiin, mutta ei ehdi. Niinpä hän hyppää nyt ainoastaan yhden kilpailun. Ja onhan siinä iso riksi, että hän piipahtaa siellä hyppäämässä yhden karsintahypyn ja se on sitten siinä. Kaksikin kisaa ja edes kaksi karsintahyppyä olisi tuonut paljon enemmän kokemusta ja hän olisi päässyt haistelemaan mäkiviikon ilmaa, ja katsomaan lähietäisyydeltä maailman huippujen tekemistä hiukan pidemmän ajan. Hiukan tyrittiin siis tämäkin asia. Valitettavasti koko tämä alkukausi on mennyt pelkäksi tyrimisten suureksi ryppääksi.

Mitä tässä voi tehdä, että tilanne paranisi?

– Ei tälle kaudelle enää yhtään mitään. Kuten sanoin, kaikki olisi aloitettava kokonaan alusta ihan uusin eväin. Meikäläisten tilanne on nyt teknisellä puolella hiukan sama, kuin jos kaikki muut hyppäisivät V-tyylillä, mutta suomalaiset hakkaisivat päätään Karjalan mäntyyn hyppäämällä edelleen kisasta toiseen ”sukset kuin yhtä puuta”. Ikävä sanoa, mutta ei Ylianttilalla ja Klingalla ole eväitä saada tätä hommaa jaloilleen. Näytöt ovat käytännössä nolla. Uudet miehet sorvin ääreen, nuorille kavereille kokemusta tulevaisuutta varten, ei tässä oikein mitään muuta järkevää ole täksi kaudeksi enää tarjolla.