Mäkihypyn maailmancup alkaa viikonloppuna Saksan Klingenthalissa. Sivustomme erikoishaastattelussa päävalmentaja Jani Klinga kertoo näkemyksiään lajin tilasta ja tulevaisuudesta, sekä vastaa osaltaan myös siihen välillä rajuunkin kritiikkiin, mitä suomalainen mäkiperhe on niskaansa saanut surkean viime kauden jälkeen.

Se olisi pari päivää uuden kauden alkuun, millaiset tunnelmat on päävalmentajalla?

– Totta kai on kiva päästä tositoimiin ja aloittamaan kausi. Ihan on hyvä fiilis. Lähdemme edelleenkin haastajina tähän kauteen, mutta kesä on mennyt hyvässä nousevassa trendissä. Pyrimme siihen, että tulokset jatkavat kesästä nousua talvelle. Kesän GP-kiertue oli pisteiden valossa meiltä paras viiteen vuoteen. Orastavaa kehitystä on tapahtunut.

Millaiseen tulokseen olisit tyytyväinen Klingenthalin avausviikonloppuna?

– Ensimmäinen maailmancupin periodi on aina sellaista asetelmien hakemista ja päivittämistä, missä mennään muihin maihin verrattuna. Olisi hyvä olla tuntumalla eli kerätä myös maailmancupin pisteitä.

Viime kausi oli ennätyksellisen huono, minkälainen jälkianalyysi tehtiin, mitä virheitä löydettiin ja kuinka niitä on lähdetty korjaamaan? Onko harjoittelun painopistealueita jotenkin muutettu?

– Analyysi siitä, missä mennään ja mitä pitää parantaa, tehtiin jo reilu vuosi sitten, kun aloitin päävalmentajana. Nyt on jatkettu sitä samaa strategiaa, tiedämme puutteet ja heikkoudet sekä tiedostamme vahvuudet. Ei saisi tulla sellaisia notkahduksia, mitä viime kauden aikana tuli. Porukan pitäisi pysyä terveenä läpi kauden. Jos pienen joukkueen ykkösmies loukkaantuu, ollaan kehnossa tilanteessa.

Eli mitään radikaaleja painopistemuutoksia ei ole täksi kaudeksi tehty?

– Ei. Olemme lisänneet niitä asioita, mitkä olemme kokeneet hyväksi. Olemme saaneet perustoja kuntoon ja nyt pystymme paremmin keskittymään tekniseen tarkkuuteen ja välinepuoleen sekä fysiikan saamiseen sellaiseksi, että pääsemme tasolle, mihin kuulumme. Meidän pitää jatkossa pystyä yhä laajemmalla tasolla kilpailemaan maailman huipulla.

Suomessa mäkihypyn päävalmentaja on aina kovan kritiikin kohteena, jos homma ei suju, taisit joutua välillä melkoiseksi likasangoksi viime vuonna, miten pystyt käsittelemään sellaisen asian?

– Sellainen kuuluu tähän työhön yhtenä osana. Aina pitää olla joku, jota osoitellaan sormella, kun menee hyvin tai huonosti. Näitä asioita ei pysty sormia napsauttamalla kukaan muuttamaan, huipulle tulo on monien vuosien pitkäjänteisen työn tulos. Teemme tätä siksi, että olisimme tulevaisuudessa siellä, mihin tässä maassa on totuttu.

Kun kritiikkiä tuli viime vuonna, kävikö kertaakaan mielessä, että hitto kun piti tähänkin hommaan lähteä?

– Ei, olen ollut ennenkin samanlaisessa tilanteessa. Kun olin Japanissa, tilanne oli samanlainen. Maajoukkueessa vain Noriaki Kasai saavutti 2006-2007 muutaman pisteen ennen mäkiviikkoa, muut eivät yhtään. Teimme isolla porukalla ja hyvässä hengessä korjausliikkeitä ja aloimme rakentaa uutta. Se rakentaminen onnistui ja tuloksia tuli pikku hiljaa, nyt Japani on noussut takaisin toi vahvaksi mäkimaaksi. Ihan samalla tavalla pyrimme nyt tekemään täällä. Rakennusvaihe on aina haastava ja vaatii paljon työtä.

Erityisesti Urheilulehti on ollut mäkihypyn suhteen erittäin kriittinen, lehden mukaan meillä tehdään lähes kaikki väärin, miten vastaat tähän kritiikkiin?

– On hyvä, että on kritiikkiä. Se on kehitykselle vain hyväksi, kun tulee uusia ajatuksia ja näkemyksiä. Mutta kuten jo sanoin, sormia napsauttamalla kehitys ei tapahdu, se vaatii useita toistoja ja paljon töitä. On paljon helpompi sanoa, kuinka asiat pitäisi tehdä kuin saada se muutos oikeasti aikaan.

Yksi kovimmista kriitikoista on ollut Tuomas Virtanen, joka on itsekin mäkivalmentaja, oletko samaa mieltä asioista, mitä hän on nostanut esille?

– Osittain siellä on ollut oikein hyviä pointteja, mutta olisi hyvä ymmärtää, että mikään ei synny nopeasti.

Kuinka yhtenäinen mäkiporukka tällä hetkellä on, vai onko siellä erilaisia kuppikuntia?

– Mielestäni lajiväki on yhtenäistynyt, kyllä aiemmin oli paljon enemmän pieniä porukoita ja ryhmiä, jotka toimivat omilla ajatuksillaan ja keinoillaan. Jokainen kokeili vähän sitä sun tätä. Kyllä me olemme menneet yhtenäisesti kohti yhä tarkempaa valmentamista.

Paljon on puhuttu siitä, että suomalaisten mäkien vanhanaikaiset profiilit estävät kehityksen osaltaan, koska Keski-Euroopan mäkien profiilit ovat niin kovin erilaisia. Mitä mieltä olet tästä?

– Kyllä se on vaikuttanut ja olemme jääneet tässä jälkeen tämän hetken parhaista maista. Muualla on tehty paljon muutoksia mäkiprofiileihin, joten harjoitusolosuhteemme eivät ole olleet yhtä hyviä kuin vastustajilla. Emme ole surkutelleet vaan olemme hakeutuneet leireilemään ja kilpailemaan kesällä niihin paikkoihin, missä on tämä nykyaikainen profiili.

– Nythän Lahden mäkeä kunnostetaan parhaillaan ja siitä tulee upea uuden profiilin mäki. Se palvelee meitä hienosti ensi vuodesta alkaen ja uskon, että saamme lähivuosina eroa maailman kärkeen kiinni kotiharjoitusolojen parantuessa.

Näin ulkokaarelta katsottuna tuntuu aika hienolta, että Harri Olli on saanut elämänsä järjestykseen ja on nyt oikeasti huippu-urheilija, miten tämä Harrin muutos näkyy arkitekemisessä?

– Harrin tekeminen on ollut tosi hyvää ja määrätietoista, lähtölaukaukset tähän tilanteeseenhan on tehty jo kaksi vuotta sitten. Trendi on ollut nouseva koko ajan. Kaikki hyppäämistä tukevat asiat ja tekemiset sekä ympäristö kotona tukevat Harrilla nyt todella hyvin urheilemisesta. Hänellä on kova halu ja motivaatio palata huipulle.

Meillä on edelleen hyviä nuoria hyppääjiä, on ollut joka vuosi. Miksi sieltä on niin vähän uusia kavereita noussut maailmancupiin? Mikä siinä on niin pahuksen hankalaa, kun kuitenkaan suomalaisten taso ei ole ollut kovin kova?

– Viime vuonna näillä parhailla nuorilla oli vielä tietty ero sinne meidän kärkimiehiin. Tarkkailimme koko ajan, olisiko sieltä otettavissa poikia mukaan, mutta he eivät ihan vielä ylittäneet sitä maailmancupin kynnystä. Tulevana talvena saamme varmasti jo uutta väriä mukaan. Jo Rukan maailmancupissa hyppäävät Niko Kytösaho, Andreas Alamommo, Elias Vänskä ja Juho Ojala. He pääsevät nyt mittaamaan itseään ensi kertaa MC-tasolla ja pääsemme hiljalleen ajamaan heitä sisään tähän sirkukseen. Pyrimme siihen, että he tulevat riittävän valmiina urheilijoina tähän ympäristöön sitten, kun sen aika on.

– Jo viime vuonna olisimme halunneet käyttää nuorempaa kaartia maailmancupissa yhdessä vaiheessa kautta, mutta juuri silloin tuli tiettyjä päällekkäisyyksiä. Oli nuorten MM-kilpailut ja nuorten olympialaiset ja näille urheilijoille ne olivat tärkeitä kilpailuja. Sovimme valmentajien kanssa, että ne olivat vielä tässä kohtaa olennaisempia kuin maailmancupissa piipahtaminen. Kyllä he sinne vielä ehtivät.

Paljon on puhuttu etenkin 15-vuotiaasta Niko Kytösahosta ja 16-vuotiaasta Andreas Alamommosta, miten näet, ovatko he ottaneet tämän harjoituskauden aikana askeleita eteenpäin kohti huippua?

– Kyllä ovat, uskon että he hyppäävät astetta korkeammalla tasolla tällä kaudella. Mutta heille pitää katsoa järkevä kehitysreitti, mitä pitkin heitä kannattaa kuljettaa. Oman tason kisoja pitää saada ensisijaisesti, mutta jos hyppy lähtee kulkemaan, ei mikään estä, etteivätkö he kiertäisi vakituisesti maailmancupeja. Tässä lajissa on aina tullut nopeitakin kehitysharppauksia, kun tekniikka loksahtaa kohdalleen ja fyysiset valmiudet ovat riittävät.

Lahden MM-kisoihin on aikaa reilu vuosi. Kun katsotaan paria viime vuotta, ei tunnu kovin realistiselta, että sieltä tulisi menestystä. Tiedän, että sinä kuitenkin uskot siihen. Miksi uskot?

– Uskon, että työmme laatu paranee koko ajan joka urheilijalla ja organisaatiomme urheilijoiden ympärillä kehittyy tukemaan heitä niin, että voimme kilpailla huippumaita vastaan. Tämä on iso kokonaisuus, jossa vahvan organisaation on kyettävä kehittämään niin urheilijoita, valmennusta kuin välineitäkin. Aikaa ei tosiaan ole paljon ja resursseja pitää saada sen verran, että saamme vietyä Lahden projektin maaliin saakka.

Kun kotikisoista on kyse, niin varmaan ensi kaudeksi on tulossa lisäresursseja ja –panoksia. Vai onko?

– Vielä ei ole näkynyt, mutta siinä uskossa tässä ollaan, että saisimme enemmän tukea taakse. Kyllä me tarvitsemme selkeästi lisäresursseja, emme voi tyytyä siihen tilanteeseen, että näillä mennään. Enemmän pitää panostaa, jos haluamme menestyä.

LAURI HOLLO

Aiheet Alamommo Andreas Haastattelut Klinga Jani Kytösaho Niko Mäkihyppy mäkihyppy Talvilajit