Leijonavahti myöntää alku-uran vaikeudet – ”Isommat valot veivät nuoresta maalaispojasta voiton”

Leijoniin ensimmäistä kertaa urallaan valittu Rauman Lukon maalivahti Oskari Setäsen, 26, ura ei ole ollut aivan helpoin. Setänen kävi kovan koulun matkalla huipulle.

Setänen debytoi Liigassa kaudella 2013-14 pelaten kahdessa ottelussa ja seuraavalla kaudella vastuuta tuli 12 ottelun verran. Sen jälkeen hän siirtyi TPS:aan, jossa vierähtivät kolme seuraavaa kautta.

– Sain Lukossa ensimmäiset Liiga-pelit toisella kaudella ja pelit menivät ihan hyvin. Muutkin seurat alkoivat olla kiinnostuneita, että tässä on nuori ja lupaava veskari. Tepsi otti yhteyttä ja päätin, että lähdin jahtaamaan Tepsissä uutta ponnistusta uralle. Lukossa oli Zapolski edessä ja se näytti niin mahdottomalta paikalta.

Setäsen avauskausi TPS:ssa oli kuitenkin vaikea. Hän kävi neljässä joukkueessa lainalla kauden aikana ennen kuin vihdoin natsasi.

– Jälkeenpäin pystyn sanomaan, vaikka ei menty mihinkään Stadiin tai isompaan metropoliin, vaan oli vain Turun kokoinen paikka, niin isommat valot veivät nuoresta maalaispojasta voiton. Kaikki oheistoiminta kiinnosti, mikä ei liittynyt jääkiekkoon. Kaikennäköistä vauhtia oli elämässä.

– Se oli varmaan aika luonnollinen jatkumo, kun syksyllä olisi pitänyt taistella paikasta Teemu Lassilan ja Aleksander Georgijevin tasoisten veskarien kanssa, niin jos ei ole itse ytimessä ja satasella ollut kesää mukana, niin sitten lähdettiin TUTO:on lainalle. Sehän meni ihmetellessä, että kuinka tässä näin on päässyt käymään. Sieltä ei mainetekoja. Lehkosen Ika potki minut sieltä pois ihan ansaitusti. Terkkuja Ikalle, ei ole mitään pahaa verta. Se oli täysin oikea ratkaisu. Siitä alkoi pieni herätys, että pitäisi varmaan miehen ottaa itseä niskasta kiinni.

– Siitä mentiin Rovaniemelle lainalle, siellä ehdittiin olla vain viikko, sitten tuli Niittymäen Anterolta soitto, että kiinnostaisiko lähteä Ässiin lainalle. Se olikin hyvä keikka kaikin puolin. Rosendahlin Jaska otti minut avosylin vastaan ja harjoittelimme. En pelannut kuin varmaan viisi minuuttia yhdessä pelissä, mutta se oli tosi laadukasta treenaamista. Sai intoa jääkiekkoon ja pääsin Liiga-äijien kanssa treenaamaan ja omakin taso lähti taas nousuun. Jaska teki tosi laadukasta valmennustyötä ja sain ilon ja uskon takaisin itseeni. Kuukauden jälkeen menin SaPKoon käymään. Pelit lähtivät rullaamaan ja pelasin hyvin. Sitten tuli ikävä tapaturma, kun Lassila huitaisi mailalla Josh Grattonia. Tuli heti soitto, että pitäisi tulla takaisin, kun ”Teme” sai pelikieltoa. Kun pääsin pelaamaan, niin homma lähti ihan hyvin liikkeelle. Koppi tarttui ja se asia, jota lähdin Turusta hakemaan, tuli joulun tienoilla. Se opetti kyllä, mitä ei kannata tehdä. Tapahtumarikas kausi, mutta oppia siitäkin jäi puseroon.

Setänen myöntää kääntyneensä henkisen valmentajan puoleen ja tuntee ottaneensa isoja askelia sillä puolella.

– Olen viimeiset kaksi-kolme vuotta tehnyt töitä henkisen valmentajan kanssa. Nuokin vuodet on käyty läpi ja ne eivät ole olleet missään nimessä turhia. Sieltä on saanut pidemmältäkin ajalta kaivettua oppeja, mitä on tullut tehtyä ja ymmärtänyt niiden merkityksen. Havahduin, kun tulin Raumalle, että jääkiekossa maalivahdin roolissa henkinen puoli on sellainen, että se loputon tie, kuinka paljon sitä pystyy kehittämään. Koin olevani sellaisessa elämäntilanteessa jääkiekkoilullisesti ja sen ulkopuolella, että minun tarvitsee kovastikin kehittää henkisiä ominaisuuksiani. Se on ehkä isoin asia, joka on kehittänyt minua tähän päivään, Setänen kertoo podcastissa.

Koko podcastin pääset kuuntelemaan täältä.