Suomen ensimmäiseen jääkiekon arvokisamitaliin johtanut kapteeni Timo Blomqvist täyttää lauantaina 60 vuotta. Blomqvistin riemu hopeamitalijuhlissa on jäänyt ikuisesti suomalaisten kiekkofanien mieleen. Merkkipäiviään viettävä pelaaja teki myös vahvan NHL-uran aikana, jolloin suomalaiset olivat sarjassa harvinaisuuksia – ja vielä harvempia ne eurooppalaiset, joiden rooli oli kovuus.

”Jönni” Blomqvistin rooli oli juuri tuo. Päivänsankari vieraili kesällä Suplan ”Stanley Cup classics” -podcastissa värikkääseen tapaansa.

– Täytyy rehellisesti sanoa, että olin asettanut jo 15-vuotiaasta lähtien NHL:n tavoitteeksi. En oikein osaa sanoa, mistä se oli tullut pikkupojan päähän. Washington oli tosi rehellinen, ja minulle jäi todella hyvä mieli. Olin tahkonnut kolme vuotta Liigaa ja tiesin, että minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia A-maajoukkueeseen. Siihen aikaan oli niin kovia kokeneita kavereita, eikä nuorella pojalla ollut mitään mahdollisuuksia päästä maajoukkueen kautta eteenpäin, Blomqvist kertoi podcastissa.

– Kun minulle tarjottiin sopimusta, niin minulle sanottiin ennen kuin laitoin nimen paperiin, niin menee vähintään kolme vuotta, ennen kuin saan edes mahdollisuuden pelata. Sanoin, että kolme vuotta on lyhyt aika, otan sen! Olin valmis menemään sinne ja farmiin. Mua ei striitattu öögaan! He kertoivat sen rehellisesti. Minulla oli kauhea hinku päästä pois Suomesta, hän sanoo.

NHL-uran alku oli ohdakkeinen, mutta mahdollisuuden antamisesta pidettiin kiinni.

– Washington oli NHL:n huonoin joukkue tai ainakin huonoimmasta päästä. Ekan vuoden aikana kävi varmaan 60 pelaajaa kokeilemassa. Minulla meni harjoitusleiri tosi hyvin. Tulimme Eurooppaan pelaamaan, ja viimeinen harjoituspeli pelattiin Oulussa. Valmentaja ilmoitti ennen peliä, että ihme kyllä, aloitat NHL:ssä urasi. Tiesin, että kokoonpanossa oli paikka. Se oli hieno juttu, mutta huono juttu oli se, että sain kiekon naamaan ja leuka murtui. Olin kuusi viikkoa telakalla odottamassa ensimmäistä NHL-peliä.

– Olisin pelannut alusta lähtien, mutta kuusi viikkoa meni, että suu oli raudoitettuna ja leuka paketissa. Treenasin yksin ja söin pirtelöä. Alku oli kova, kun paikka oli jo annettu, eli se piti kaivaa uudestaan, mutta sain mahdollisuuden ja pelasin 44 peliä ekalla kaudella ja 13 peliä farmissa, Blomqvist maalaili podcastissa.

Timo Blomqvist raivasi aikanaan tiensä NHL-puolustajaksi nimenomaan oman pään osaamisellaan.

– Pelillinen roolini oli hyvin selkeä. Olin puolustava puolustaja. En pelannut ylivoimaa, mutta sain pelata kaikki alivoimat. Valmentaja tuli sanomaan, että jos jaksat, niin saat pelata koko kaksi minuuttia. Pelasin myös erien alut ja loput, kun oli tiukka paikka. Se sopi minulle kuin nyrkki silmään, ja sain arvostusta sillä. Minun ei tarvinnut näyttää mitään muuta. Sain kauheasti kiitosta siitä roolista. Minulle se oli helppoa, kun tiesin, mikä roolini oli.

– Kun neuvottelin toista sopimusta, kysyin, voidaanko laittaa bonus, jos teen niin ja niin monta maalia. He sanoivat, että sellaista emme sinulle anna, mutta laitetaan bonus, jos olen kolmen parhaan joukossa plusmiinustilastossa. Sanoin, että otetaan se sitten, ja sillä sai muutaman extradollarin.

Tienraivaaja Timo Blomqvistin jalanjäljillä käyvien suomalaisten NHL-pelaajien otteita voi seurata V sportin kanavilta ja Viaplay -palvelusta.

Lähde: Stanley Cup – classics – Stanley Cup classics – Haastattelussa Timo Blomqvist | Supla

Aiheet Blomqvist Timo Jääkiekko NHL V Sport Viaplay