Kommentti: Tämän HIFK osaa paremmin kuin kukaan muu – ”Tyyliä ei voi ostaa”

Tyyliä ei voi ostaa eikä sitä voi kalleinkaan pietarilainen mainostoimisto rakentaa. Ei myöskään perinteitä ja niiden kunnioittamista.

HIFK:n lauantain Liiga-avaus ei juurikaan hienoja pelillisiä elementtejä tarjonnut, mutta varmasti jokaiselle hallissa olleelle jäi mieleen, miten tyylikkäästi seura kunnioitti entistä kapteeniaan ja suurpelaajaansa Toni Söderholmia. Omien kunnioittamisessa ja muistamisessa HIFK on edellä kaikkia muita tässä maassa, lajista riippumatta.

Söderholm ilmoitti uransa päättymisestä keväällä. Hän pelasi viimeisen kautensa Münchenissä, päättäen uransa Saksan mestaruuteen ja esiintymällä niin tyylikkäästi, että München pestasi hänet saman tien seuran palvelukseen.

Se, että ura loppui Saksassa, ei estänyt HIFK:ta järjestämästä upeaa jäähyväishetkeä entiselle kipparilleen. Ei tyydytty kukkakimppuun kaukalon laidalle hinatulle ex-tähdelle. Eikä tyydytty myöskään siihen, että skriinille olisi heijastettu nimi ja maksimissaan naama.

Tyylillisesti kokonaisuus oli napakymppi. Molemmat joukkueet olivat järjestäytyneet siniviivoilleen, valot sammuivat ja Söderholm ilmestyi vielä kerran luukulle tuttu numero 26 selässään – täydessä sotisovassa. HIFK antoi hänelle mahdollisuuden hyvästellä oma kotikaukalonsa ja omat faninsa kentältä, pelikamat päällä, vaikka parhaimmillaan huikeita syöttöjä ja mahtavaa pelisilmäänsä ei tällä kertaa tarvinnut pelitilanteissa käyttää.

Skriini seurasi omalla kamerallaan, kun Söderholm liukui kaukaloon valokeilassa. Hän kiersi hartaasti koko kaukalon läpi ja muisti ensin tervehtiä omia läheisiään, jotka istuvat edelleen niillä paikoilla C-katsomossa missä nuori Tonikin kävi HIFK:ta pikkupoikana katsomassa. Sitten muu yleisö ja suurempi pysähdys HIFK:n fanien edessä.

Sitten herrasmies kävi kättelemässä kaikki JYPin pelaajat – jotka osoittivat myös ymmärtävänsä kulttuurin ja kunnioituksen päälle – erotuomarit ja lopulta omansa. Koko tätä tapahtumasarjaa lähes täysi Nordis seurasi seisten, antaen aplodit yhdellä viimeisen mestaruutensa takuumiehistä. Päätykatsomo huusi Söderholmin nimeä, tilanteeseen sopien.

Toki lopulta tulivat kukatkin, mutta pääpalkinto oli HIFK:n sormus, jonka saa palveltuaan seuraa vähintään kymmenen vuotta. Sormuksen hänelle luovuttivat kolme edellistä pelaajaa, jotka sormuksen olivat ansainneet: Kimmo Kuhta, Mikko Kurvinen ja Jan Lundell – eli entiset pelikaverit.

Olihan jäällä puheenjohtaja Timo Everikin sekä urheilujohtaja Tom Nybondas, mutta he ymmärsivät olevansa statistin roolissa. Nimenomaan joukkuepelaajana tunnettu Söderholm olisi tuskin halunnut palkintoaan saada keneltäkään muulta kuin juuri entisiltä pelikavereiltaan.

HIFK osaa tämän ihailtavan hyvin. Tosin muuallakin on menty vahvasti eteenpäin. Tuoreet paidanjäädytykset eri paikkakunnilla, kuten vaikkapa Jere Lehtisen Espoossa ja Sami Kapasen Kuopiossa, ovat olleet upeita tilaisuuksia. HIFK ei ole paitoja vähään aikaan jäädytellyt, sillä edellisen kerran paitansa saivat kattoon Sakari Lindfors ja Mika Kortelainen, molemmat vuonna 2003.

Onkin mielenkiintoista nähdä, miten HIFK toteuttaa seremonioista arvokkaimman, kun Kimmo Kuhdan paita nostetaan kattoon – tai ainakin näin voisi olettaa tapahtuvan, sillä Kuhta ansaitsi tuon kunnianosoituksen täysin. Voisi kuvitella, että silloin on luvassa melkoinen spektaakkeli.

Söderholm oli varmasti tyytyväinen itselleen ikimuistoisen ottelun lopputulokseen. HIFK voitti 2-1. Oli jotenkin kuvaavaa, että HIFK:n sankariksi nousi Lennart Petrell, jonkinasteinen HIFK:n elävä legenda hänkin, illan kapteeni ja Söderholmin joukkuekaveri mestaruusvuodelta 2011.