Kommentti: Sinuhe, välittömästi ulos

Jääkiekon pelaajayhdistys onnistui menettämään loputkin viestintäuskottavuudestaan torstaina. Yhdistys ikään kuin nuhteli puheenjohtajaansa, mutta samalla antoi täyden luottamuslauseen. Lisäksi yhdistys lanseerasi mahdottoman yhtälön: henkilökohtaiset kannanotot ovat henkilökohtaisia, eivät yhdistyksen. Herran jestas – tuo on täysin mahdotonta. Rajaa ei voi vetää.

Jatkoaika.com kaivoi ansiokkaasti arkistoistaan pätkän, jossa Wallinheimo erilaisin sanakääntein puolusteli Ville Peltosen teloittanutta Semir Ben-Amoria muutama vuosi sitten. Ei saanut tuomita, ei saanut hylätä. Nyt oli siis toinen ääni kellossa, luvalla sanoen, aivan eri mittaluokan jutussa. Silloin koko kansan Sinuhe oli yhdistyksen jäsenten takana tasapuolisesti, nyt ei. Eikä hänen kannanottonsa sekä hänen itsensä tunnustamat ”pari tekstiviestiä” Liigan toimitusjohtaja Riku Kallioniemelle prosessissa varmasti olleet ilman vaikutusta.

Vieläkin kiusallisemmaksi asian tekee se, että Wallinheimo tunnetaan luonnollisesti vahvasti JYP-sidoksistaan ja siltä alueeltahan jotkut ovat jo maalivahtina harvinaisen julkisuustyrkyn miehen eduskuntaankin valinneet. Ja mikäköhän mahtaakaan olla JYPin pudotuspelien ensimmäinen vastustaja, 99 prosenttisella varmuudella jo case Tyrväisen oltua alkanut. Aivan oikein, HIFK. Tyrväisen menetys on valtava etu Wallinheimon JYPille.

Edellinen on toki vain sattuman kummastelua eikä tällä tekstillä ole siis tarkoitus puuttua Tyrväisen idioottimaisen teon rangaistuksen suuruuteen. Mutta prosessissa on parantamisen varaa, koska Kallioniemen puuttuminen asiaan oli ensinnäkin tuiki harvinaista ja toiseksi oman veto-oikeutensa suurta venyttämistä. Toimitusjohtajan veto-oikeus on tarkoitettu tapauksiin, jossa tuomareilta ja otteluvalvojalta on tilanne mennyt ohi ja uutta todistusaineistoa tuodaan tiskiin esimerkiksi videon muodossa. Nythän tilanne ei mennyt keneltäkään ohi eikä uutta materiaalia tullut. Tai siinä mielessä tuli, että olemassa ollut materiaali laitettiin somessa kiertämään ja sitä kautta Wallinheimokin päätti oman kannanottonsa esittää niin some-kansalle kuin Kallioniemelle, kuten hän YLEn haastattelussa myönsi.

Koska mainittu veto-oikeus on venyvä, saavat Liigan henkilöt olla tyytyväisiä, ettei näistä asioista kovin herkästi valiteta monen muun lajin tavoin CAS:iin. Nämä instanssithan tutkivat eri tapausten juridista käsittelyä, eivät sinällään ota sisältöihin kantaa. Olisi hyvin mahdollista, ettei tämä tapaus kestäisi tarkempaa juridista käsittelyä, juuri menettelytapojen parahultaisuuden vuoksi.

Sitä tietysti saa mitä tilaa, jäsenet – pelaajat – puheenjohtajansa valitsevat. Wallinheimo otti jokin aika sitten kantaa pelaajayhdistyksen nimissä silloiseen kiekkoliiton puheenjohtajavaaliin. Sitä paheksuttiin, mutta mandaattia se ei kaatanut. Nytkin jollain asteella paheksuttiin, mutta Wallinheimo ei kun porskuttaa. Kun mies olisi pitänyt laittaa välittömästi ulos, hän selviää nuhteilla. Samaan aikaan muualla hekotellaan myös sille, että toiminnanjohtaja Jarmo Saarela otti vahvasti kantaa puheenjohtajansa toimiin julkisuudessa. Aika vahvaa ja koordinoitua viestintää ammattiyhdistykseltä, taas kerran.

Mutta kauanko Wallinheimon toimia katsellaan? Kuka tietää. Tämä viimeisin oli nimittäin poikkari jäsenistön polvitaipeeseen. Koko tapahtumasarjassa olikin hupaisaa seurata, kuka EI asiaa kommentoinut. Varapuheenjohtaja Teemu Ramstedt, joka käytännössä kommentoi aivan jokaista maapallon asiaa, ei nyt antanut twitter-tilinsä laulaa.

Ettei vaan olisi Ramstedt haistanut tilaisuuden Wallinheimon taas kerran tehdessä puoluepolitiikkaa jääkiekon kustannuksella ja ymmärtänyt olla hiljaa. Se voi olla oikotie nuijan varteen eikä monitoimibrändinrakentaja Ramstedt ole pitänyt kynttilää vakan alla siinä, että tavoitteet ovat isot hiljakseen iltaan hiipumassa olevan pelaajauran jälkeen kovat.