Timo Stavitski on yllättänyt kaikki. Nopea ohittaja on hämmästyttävällä vauhdilla raivannut tiensä Ranskan pääsarjan Caenin kokoonpanoon. Ja on aivan selvää, että jos suomalaispelaaja pelaa säännöllisesti Ranskan Lique 1:n tasoisessa sarjassa Neymaria ja kumppaneita vastaan, pitää hänet nostaa nimenä A-maajoukkuespekulaatioihin. Välittömästi.

Hätäisimmät toivovat Stavitskia mukaan jo Huuhkajien seuraavaan tapahtumaan maaliskuun lopulla. Ei tule tapahtumaan, sillä samaan aikaan U19-maajoukkue valmistautuu kotikisoihin omalla leirillään. Periaatetasolla on varmasti sovittu, ettei tämän joukkueen pelaajia valita ylempiin maajoukkueisiin ennen kuin Seinäjoella ja Vaasassa kesällä pelattava turnaus on paketissa.

Onko tuo sitten oikein vai väärin? Jo se, että Stavitski pääsee pelaamaan, pitäisi nostaa hänet vahvaksi avauskokoonpanokandidaatiksi ensi syksyn Nations Leaguessa ja siksi tuollaiset pelaajat pitäisi saada oppimaan talon tavoille mahdollisimman nopeasti. Toisaalta, tuskin nuori mies huononee, vaikka joutuisi odottamaan vuoroaan vielä muutaman ekstrakuukauden.

Jos Stavitskin otteet jatkuvat samanlaisina, pitää Palloliitossa tehdä linjapäätös siitä, ettei häntä tungeta väkisin pelaamaan 21-vuotiaiden maajoukkueeseen. Ei, vaikka siellä vaikuttaa Stavitskin kehityksen kannalta hyvin keskeinen valmentaja Juha Malinen. Suomessa käytetään aivan liian harvoin ohituskaistoja, sillä tuntuu siltä, että jonkun muinaisen käsityksen mukaan pelaajien pitäisi käydä läpi jonkinlainen polku, jossa merkintöjä tulee käytännössä jokaiselta maajoukkuetasolta.

Toivon mukaan tätä ei ole kirjattu mihinkään eikä varmasti olekaan, sillä lähimenneisyydestä löytyy rohkaisevia esimerkkejä. Joel Pohjanpalo ja Jere Uronen eivät juurikaan 21-vuotiaissa olleet ja hyvä niin. Historia sitten tunteekin todella monta ”yli luokan hypännyttä” aina Jari Litmasesta Petri Pasasen kautta Roman Eremenkoon. Ja aika moneen muuhun.

Tietysti pitää muistaa, että ohituskaistoja ei käytetä myöskään siksi, ettei riittävän lupaavia ja lahjakkaita nuorisotähtiä ole riittävästi tullut. Mutta monen nuoren kohdalla olisi kuitenkin hyvä miettiä sitä, mitä heistä voisi tulla. Stuart Baxter sai paljon paskaa niskaan valmentajakaudeltaan, mutta juuri Baxter nosti maajoukkueeseen useita tämän hetken avainpelaajia. Esimerkiksi nuori Teemu Pukki sivuutti monta kypsempää pelaajaa Baxterin aikakaudella – juuri siksi, että Baxter näki, että Pukista voi tulla maajoukkueelle jotain sellaista, mitä sen hetken kenties valmiimmista hyökkääjistä ei todennäköisesti tule.

Nations League on totinen kilpailu ja sitä kautta voi täydellisellä onnistumisella saada takaportin EM-lopputurnaukseen. Nations Leaguen suurempi merkitys on kuitenkin siinä, että se valmistaa murrosvaiheessa olevia joukkueita, kuten muutaman runkopelaajan menettänyttä Huuhkaja-ryhmää, hioutumaan yhteen keväällä 2019 alkaviin EM-karsintoihin. Ja näissä karsinnoissa Stavitski, Fredrik Jensen, Kaan Kairinen ja ehkä muitakin – jostain syystä Suomessa pidetään esimerkiksi 22-vuotiaita pelaajia vielä nuorina – mukaan ryhmään.

Markku Kanerva osoitti viime karsinnoissa sen, ettei hän pelkää tuoda uusia kasvoja joukkueeseen mukaan. Mutta ihan iältään junioreita eivät tulokkaat Jenseniä lukuun ottamatta olleet. Nyt onkin mielenkiintoista nähdä, miten lujaa nyrkki jysähtää pöytään ja tuleeko päävalmentajan mahtikäsky: Stavitski on tästä lähtien A-maajoukkuepelaaja ja piste.

Näin pitäisi tapahtua viimeistään ensi syksynä, jos nuorukaisen kehitys jatkuu tätä tahtia.

Aiheet Huuhkajat Jalkapallo Kanerva Markku Stavitski Timo