Keihään lajivalmentaja: ”Onko harjoittelussa vikaa, kun sieltä ei nousta?”

Suomalainen keihäskausi oli menestyksen valossa hyvä, kun Tero Pitkämäki otti MM-mitalin Pekingistä ja voitti Timanttiliigan kokonaiskilpailun. Samaan aikaan elää kuitenkin huoli siitä, miten suomalaiselle mieskeihäänheitolle käy, kun Pitkämäki ja Antti Ruuskanen todennäköisesti lähivuosina lopettavat. Lahjakkaiden juniorien määrä on pudonnut viime vuosina dramaattisesti. Kysyimme SUL:n keihäänheiton lajivalmentajalta Kari Ihalaiselta, mitä suomalaiselle keihäänheitolle tapahtuu tulevaisuudessa.

Mitä sanot menneestä keihäskaudesta, oliko se sellainen, mitä odotit?

– Suurin piirtein oli. Mutta urheilijoiden vaivat harmittavat, etenkin Lassi Etelätalon. Mitali Pekingissä oli tavoite ja se saavutettiin, samalla naisten kokonaistasoa saatiin mukavasti ylöspäin.

Mitkä olivat itsellesi kauden kohokohtia?

– Arvokisamitali on aina sellainen, mikä on merkittävä asia. Harmi toki, että Ruuskasen Antille tuli se nivusvaiva

Paljon on puhuttu siitä, että kun Pitkämäki ja Ruuskanen lopettavat, suomalaisessa keihäänheitossa alkaa kuiva kausi, onko näin?

– Kyllä minä uskon, että sieltä takaa nuoria tulee, vaikka kieltämättä siellä ei se taso ole tällä hetkellä mikään päätä huimaava. Hyviä tyyppejä on olemassa, mutta liian moni on ollut loukkaantuneena. Jos he vain jaksavat tehdä töitä ja pysyvät terveenä, niin tulevaisuus näyttää ihan hyvältä. Mutta pari vuotta on ollut sellaista alamäkeä, kun näitä lahjakkaita kavereita on särkynyt. Ja kyllä pitkän aikavälin tarkastelussa on myönnettävä, että 19-22-vuotiaiden taso on pudonnut paljon.

Miksi liian monet lahjakkuudet sitten menevät rikki? Onko se vain ns. normaalia hävikkiä vai onko muita syitä olemassa?

– Onhan näitä aina ollut, nyt on vain sattunut osumaan lahjakkaille 19-22-vuotiaille. Hävikki on ollut valtava, esimerkiksi 90-luvun nuorten arvokisojen mukana olijoista on tainnu menestyä aikuisena ainoastaan Parviaisen Aki.

Jos tarkastellaan juniorien maailmantilastoa, niin siellä TOP 30:ssä olevien suomalaisheittäjien määrä vähenee koko ajan, miksi? Esimerkiksi 17-vuotiaiden maailmantilastossa meillä on tänä vuonna yksi poika 30 joukossa, kun vuonna 2010 16 parhaan joukossa oli kolme…

– Kyllä meillä harjoitellaan ja joka paikassa halutaan heittää keihästä. Mutta onko pohjakunto riittävä vai alentunut liikaa, kun ei enää tehdä niin paljon töitä kuin ennen? Harrastajia on tullut lisää ympäri Suomen ja kyllä siellä lahjakkaita on. Harjoituskin on samanlaista kuin ennen, mutta ei sieltä silti nouse huippuja. Tätä olen itsekin paljon miettinyt.

Ja kun perkaa vielä naisjuniorien tilannetta, niin sieltä löytyy vielä kauheampaa dataa. Koko 2010-luvulla meillä on ollut 19-vuotiaiden tyttöjen maailmantilaston TOP 30:ssä yhteensä tasan kaksi heittäjää, kun vielä vuonna 2007 oli 20 joukossa neljä ja 2008 30 joukossa viisi suomalaista, mitä tytöille on tapahtunut?

– Määrää on, mutta ei tasoa, selkeitä lahjakkuuksia tytöissä ei tahdo tulla. Olen itsekin pohtinut, mihin ne hukataan. Onko harjoittelussa vikaa, kun sieltä ei nousta? Onhan se selvä, että 17-18-vuotiaana pitäisi olla vähän nykyistä korkeammalla tasolla, jos haluaa joskus menestyä. Ehkä ne nuoret tytöt pitäisi ottaa kolmen kuukauden tai vaikka vuoden leirille johonkin…

Media mielellään revittelee juttuja keihäsperheen ristiriidoista, lähinnä vanhojen jermujen sanomista, onko suomalainen keihäsperhe yhtenäinen?

– Kyllä me yhtenäisiä olemme. Totta kai näkemyseroja tulee, mutta aika pienistä asioista lopulta. Omanarvontuntoista porukkaa meillä toki on, joten monesti tulee kärpäsestä härkäsiä.

Mitä sanot tapaus Petteri Piirosesta, ihan huikeaa valmennusjälkeä, mutta valitettavasti kenialaisen ja egyptiläisen urheilijan kanssa, miksi häntä ei saada valjastettua suomalaisen keihäänheiton tekijäksi?

– Onhan Petteri Kuortaneella valmentamassa koko ajan, tässä on ehkä syntynyt sellainen väärä mielikuva. Onhan hänellä Teemu Wirkkala ja Sami Peltomäki valmennuksessa ja muitakin. Toki suurin huomio on mennyt siihen, kun hän on valmentanut näitä kahta lahjakasta ulkomaalaisheittäjää.

Mitä sanot siitä, että tulee Julius Keniasta ja heittää 93 metriä? Muutenkin keihäänheiton huippuja löytyy nykyisin jokaisesta maailmankolkasta. Onhan tämä hiukan hassu tilanne historiallisessa mittakaavassa.

– Tieto liikkuu nykyisin, nytkin japanilainen Ryohei Arai on täällä Kuortaneella käymässä. Monesta maasta halutaan tulla Suomeen, kun täällä on se tietämys. Meidän on taas aika hankala lähteä täältä mihinkään, kun sitä parempaa tietämystä ei juuri missään ole. Ehkä Saksassa voisi käydä.

– Näiden ulkomaalaisten kanssa on sekin, että he tekevät nöyrästi sen, mitä valmentaja sanoo. Suomalainen aina ensin epäilee, että onko tuo totta ja onko siinä järkeä. He jotenkin luottavat valmentajaan enemmän kuin suomalaiset keskimäärin.

Pelottaako se, että maailman joka kolkasta nousee huippuheittäjiä? Jäämmekö me jalkoihin kohta?

– Kyllä sekin vaara on olemassa, mutta en usko että me ainakaan vielä olemme jäämässä jalkoihin. Täällä se tietämys kuitenkin asuu ja urheilijamme ovat täällä harjoittelemassa koko ajan huippuvalmentajien johdolla. Jos nämä ulkomaalaiset muuttavat tänne vaikka viideksi vuodeksi treenaamaan, sitten tilanne voi olla erilainen joskus.

Meillä on tällä hetkellä erilaisia keihäskouluja, yhtä vetää Leo Pusa, yhtä Seppo Räty, Pauli Nevala ja Jorma Kinnunen, sitten on liiton puolesta Kimmo Kinnusen keihäskoulu, onko tämä hyvä asia? Miksi kaikki nämä tekijät eivät voisi toimia yhteisen sateenvarjon alla?

– Ovathan ne kuitenkin Pihtiputaan Keihäskarnevaalien sateenvarjon alla kaikki, paitsi Jorman, Paulin ja Sepon ryhmä. Mutta on sekin tavallaan samaa porukkaa. Kyllä niissä kaikissa on sellainen yhtenäinen perusajatus, miten toimitaan. Mutta toki ylipäätään valmennuksessa on aina se, että onko halukkaita ja osaavia vetäjiä riittävästi, joilla on vielä aika tehdä sitä työtä. Pidän kuitenkin hyvänä, että keihäskouluja on ympäri Suomea ja niissä riittää paljon innokkaita lapsia ja nuoria.

Kun Pitkämäki ja Ruuskanen oletettavasti lähivuosina lopettavat, ketkä ovat ne nimet, joista odotat suomalaisen keihäänheiton seuraavia arvokisamitalisteja?

– Toni Sirviö, sitten nuoret käsipallon ja lentopallon parista tulleet Oliver Helander ja Miro Määttänen, heidän pitää vain valita, kumpaa lajia alkavat tekemään. Mutta tulihan Parviaisen Akikin aikanaan lentopallosta, nämä ovat samantyyppisiä lajeja. Ja sitten on vielä monilahjakkuus Toni Keränen, joka on voittanut pikajuoksussakin Suomen juniorimestaruuden. Mutta hyvähän se vain on, että tekevät nuorena monipuolisesti eri lajejakin, kun ovat vielä keihäänheittämisessä lahjakkaita.

Lauri Hollo