Iso, paha ja loistava – tunteita herättänyt pakkijärkäle täydensi sarjan

Anaheim Ducks voitti Stanley Cupin kesällä 2007. Lukuisa joukko nimekkäitä pelaajia sai samalla nimensä kannuun kuten Teemu Selänne, Ryan Getzlaf, Corey Perry ja nykypäivänä muista syistä tunnettu nykyinen NHL:n kurinpitäjä, George Parros. Yksi kaikkien aikojen suurimmista, jonka nimi pyttyyn kaiverrettiin, oli Chris Pronger – puolustaja jota vakavasti vihattiin, pelättiin ja ihailtiin.

Pronger aloitti NHL-kaukaloissa Hartfordin puolustajana ja hänet valittiin luonnollisesti tulokkaiden all-stars -miehistöön. Parin Hartford -kauden jälkeen matka jatkui St. Louisiin, jossa hän dominoi välittömästi. St. Louisin vuosia monet pitävät yhä Prongerin parhaina. Tänä aikana hän voitti Kanadan kanssa olympiakultaa ja maailmanmestaruuden. Nuorten maailmanmestaruus oli jo taskussa.

Täysosumakausi tuli 1999-2000, kun Pronger koppasi sekä NHL:n parhaan puolustajan Norris -trophyn sekä koko sarjan MVP-pelaajalle annettavan Hart Trophyn. Listalta puuttui vain yksi asia: Stanley Cup.

Pronger matkasi St. Louisista kaudeksi 2005-06 Edmonton Oilersiin. Hän johdatti joukkueensa johtohahmona ja suurimpana tähtenä Oilersin aina Stanley Cupin finaaleihin, mutta lopulta katkera häviö Carolinalle. Pronger voitti puolustajana Oilersin pudotuspelien pistepörssin ja mikäli Edmonton olisi kannun vienyt, hän olisi mitä todennäköisimmin valittu pudotuspelien MVP-pelaajaksi.

Visiitti Edmontoniin jäi ranskalaiseksi. Ainakin paikallisen median mukaan Prongerin rouva ei viihtynyt Edmontonissa lainkaan – oli totta tai ei, kesällä 2006 Pronger pyysi siirtoa ja sen myös sai. Matka jatkui lämpimämpään ympäristöön ja Anaheimiin.

Ensimmäisellä Ducks -kaudellaan kaikki sitten loksahti kohdalleen. Chris Pronger liittyi ”kolmen kullan kerhoon” bonuksien kera, sillä tilillä oli myös nuorten maailmanmestaruus. Myöhemmin listalle tuli vielä toinen olympiakulta.

Kolmen Anaheim-kauden jälkeen Pronger lähti isännöimään Flyersin takalinjoja, mutta pikkuhiljaa armoton ja raaka pelityyli alkoivat maksaa hintaa. Vielä 2009-10 kaudella hän pelasi täydet pelit, mutta seuraavalla kaudella loukkaantumiset alkoivat vaivata ja sitä seuraavalla kaudella ne lopettivat hänen uransa. Erityisesti päävammat kiihdyttävät päätöstä – virallisesti Prongerin ura loppui sopimusteknisistä syistä vasta kaudella 2016-17 Philadelphian kanssa tehdyn pitkän ja rahakkaan sopimuksen vuoksi. Mutta NHL-kaukaloissa miestä ei nähty kevään 2012 jälkeen. Sinänsä mielenkiintoinen yksityiskohta, että Pronger valittiin Hall of Fameen 2015 eli ennen kuin hän oli virallisesti lopettanut.

Meriittiensä lisäksi Prongerin ympärillä sattui ja tapahtui kaukalossa. Hänet tunnettiin kovaotteisena, ajoittain jopa brutaalina, pelaajina. Hän kärsi useampiakin pelikieltoja uransa aikana, mutta tämä kuului rakastetun ja vihatun johtajatyypin peliin. Sinänsä kuitenkin kuvaavaa, että useiden niittien antajana tunnettu pelaaja joutui lopulta itse lopettamaan uransa nimenomaan päävammoihin.