Huuhkaja-vahti kertoo loukkaantumisten avanneen silmät – ”En aio jossitella paikallisessa”

Loukkaantuminen ei ikinä ole kivaa tai helppoa. Tuntuu aina siltä, että päiviä valuu hukkaan siitä ajasta, jonka voisi käyttää
ultimaalisen potentiaalinsa tavoitteluun.

Pitkiä ajanjaksoja telakalla viettäneenä tiedän miten paska paikka henkisesti on katsoa muiden lähtöä treeneihin tai pelimatkalle ja suunnata takaisin salille viimeistelemään kuntoutusohjelma.

Tylsiä harjoitteita ilman palloa, välillä yksin. Ne harjoitteet ovat älyttömän tärkeitä osasia kuntoon tulemisessa, mutta verrattuna jalkapalloon? Tietenkin se luo negatiivisia tunteita.

Minulle loukkaantumiset ovat onneksi opettaneet tapoja käsitellä niitä huonoja aikoja, ja sen sijaan, että energiaa
palaa vihaan, sitä voi kanavoida paluuseen.

En usko, että on olemassa taikatemppuja tai pomminvarmoja keinoja, jotka käyvät kaikille ja siksi luulen, että jokaisen kannattaa löytää oikea meininki itse tai jonkun osaavan ihmisen avustuksella.

Onneksi urheilussa mentaalipuolen huomiointi on nykyään hyvällä tasolla. Löytyy urheilupsykologeja ja mentaalivalmentajia joiden kanssa puhua, ja puhua kyllä kannattaa, mutta ainahan voi tehdä lisää ja paremmin. Pääkopan toiminta kun on se kaikkein tärkein kaikista suoritukseen vaikuttavista tekijöistä. Se on itsestä kiinni, kun ei sinne kukaan muukaan pääse.

”Oma taivaallisen rauhan aukio”

Varsinkin ensimmäisen polvivamman kuntoutus oli raskasta aikaa. Ahdistusta tulevasta ja pelkoa omasta kyvykkyydestä. Pääsenkö enää sille tasolle missä olin? Kestääkö se? Terveenä ja eteenpäin kehittyneenä nuo ajatukset tuntuvat hassuilta, mutta niinä päivinä, kun jalkaa pakotti ja juoksuaskel oli mahdottomuus, ne olivat erittäin relevantteja. On varmasti muillekin saman rumban läpikäyneille.

Siitä kuitenkin selvittiin, kuten myös seuraavasta vierailuista veitsen alle. Koko prosessi on kaiken kaikkiaan helpottunut vuosien saatossa ja tuonut uskomattoman määrän tietoa sekä tarmoa. Aikaisemmin tuli vellottua pahassa olossa, mutta kun alkaa ymmärtämään, että aina voi tehdä jotain, jonkin pienen jutun, joka auttaa sitten pelikentällä, homma helpottuu huomattavasti. Kuulostaa hyvin perusasialta, mutta se täytyy itse tajuta kokonaan, että sitä voi täysillä toteuttaa.

Täytyy olla luova, etsiä virikkeitä ja tehdä töitä itselleen silloinkin kun jalka on haudattu syvälle jääpusseihin.

Minulle jalkapallo on aina ollut kaunista ja tulee varmasti aina olemaan. Oma henkilökohtainen taivaallisen rauhan aukio, kun kentällä ei tarvitse ajatella mitään muuta kuin pelaamista. Hiljaisuus mielen sisällä. Hiljaisuus ennen oman joukkueen maalia, katsomon pidättäessä suu auki hengitystä tai olo voitetun ottelun jälkeen. Paineista selviytyminen. Kaikki ne pienet nyanssit miksi juuri tämä on maailman siistein asia. Ne ovat kultaakin kalliimpaa. Tekevät minut kokonaisemmaksi ja ylipäätään onnelliseksi.

Kolikon kääntöpuolella on tietenkin se, kun asiat eivät mene niin kuin pitäisi, eikä sitä tarvitse hyväksyä, mutta silloin pitää tehdä asialle jotain. Treenata hyvin, pelata hyvin ja ajatella niin ettei oma pää vesitä kaikkea sitä hyvää duunia minkä on tehnyt.

Suurin henkisen puolen ”loksahdus” syntyi loukkaantuneena ja saa minut nauttimaan tästä kaikesta vielä piirun verran enemmän. Kyllä, niistä huonoistakin päivistä.

Tulin sinuiksi asian kanssa, jonka ajattelemisesta kauhean moni ei pidä. Asia, joka terävöitti minut. Kaikki voi olla sekunneissa ohi. Uran päättävä vamma on jokaisen kauhukuva ja ikävä tosiasia urheilussa.

Terveys ei ole ikinä leikin asia, mutta huippu-urheilija tietää kyllä riskit. Minua sen muistaminen auttaa arvostamaan tätä
mahdollisuutta. Kokeilla rajojaan lajissa, joka on maailman suurin ja saavuttaa niitä tavoitteita, joita on itselleen asettanut.

Ei sillä, ettei sitä ennen arvostanut. Tämä tajunnan hetki vain lisäsi intensiteettiä uudella, hullulla tavalla. Oli kyseessä peli tai treeni tai huoltava harjoite salilla yksin. Kaikki tai ei mitään. En näe syytä miksi sellainen vamma tulisi, mutta jos tulee, niin tiedän että annoin kaiken ja se heittää koneeseen energiaa aivan käsittämättömän määrän. Kunnossa tai loukkaantuneena. Kun
omistautuu kokonaan ja täydellisesti yhdelle hienolle asialle elämässä voi nostaa kädet pystyyn ilman katumusta jos se päättyy.

Se on ehkä koko jutun pointti, ottaa kaikki irti jalkapallosta joka ammattina on erityislaatuinen ja hieno. Lapsuudenunelma. En halua jossitella yhdessäkään kiikkutuolissa tai paikallisessa miettien niitä päiviä jälkikäteen kun olisi voinut antaa vähän enemmän.

En halua enkä aio.

Yritän kaikkeni. Yritän pysyä kunnossa fyysisesti sekä henkisesti ja yritän menestyä. Joka päivä.

Jesse Joronen