Huucast: Huuhkajapakki ihmeissään: ”Tiedän, että minun pitäisi pelata”

Huuhkajien puolustajalla Jere Urosella on takanaan uransa ensimmäinen kausi Ranskan Ligue 1:ssä. Brestiä edustava Uronen kertoi vaikeasta ja loukkaantumisten täyttämästä kaudessaan Suplassa ilmestyvän Huucastin uusimmassa jaksossa.

– On ollut mielenkiintoinen kausi kaikin puolin. Tällaista ei ole tullut itselle vastaan. Alkuun pelit lähtivät kulkemaan hyvin ja huomasin, etten tarvitse mitään sopeutumisjaksoa. Ekassa pelissä pelasimme Lyonia vastaan, ja huomasin isoa joukkuetta vastaan, että pärjään täällä ja nautin pelaamisesta. Oli tosi kivaa. Sitten taas vaihteeksi nivelsiteet sanoivat nilkasta poks, ja se pisti minut sivuun hetkeksi. Ei ollut ensimmäinen kerta, mutta minkäs teet, hän aloittaa.

Ensimmäinen loukkaantuminen tuli neljän pelin jälkeen. Uronen oli kolme peliä sivussa, ja paluuottelussa kolahti uudestaan.

– Sitten olikin niin huonoa tuuria, enkä tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Pääsin takaisin avaukseen ja kahdeksan minuuttia peliä takana ja sain siihen iskun, ja tunsin, että samat siteet meni uudestaan. Tiesin, että se meni ja pelasin ensimmäisen puoliajan loppuun, koska halusin pelata. Tiesin, että minun piti tulla puoliajalla pois, koska se oli niin kipeä. Tunsin, kun se turposi. Uudestaan sitten sivussa ja sitten alkoivat hankaluudet. Kun tulin kuntoon, odotin, että pääsen pelaamaan. Pääsin pelaamaan marraskuussa juuri ennen maaotteluita ja sain myöhästyneen taklauksen ja siinä meni eri siteet samasta nilkasta! Kolme samanlaista vaivaa putkeen.

– Luin rivien välistä, että valmentaja mietti, onko minut tehty lasista, kun on näin paljon ongelmia. Alkoi tietty ärsyttää ja itseäni harmitti niin paljon, että tällaista tapahtuu. En voinut sille mitään! Olen nähnyt ne tilanteet ja tiedän, kuinka paljon kuntoutin sitä. Huonoa tsägää, eikä sille mitään mahtanut.

Valmentajan luotto oli ainakin jollain tasolla nähtävästi kadonnut, sillä Uronen istui penkillä tai oli pois kokoonpanosta marraskuun lopun ja helmikuun lopun välillä 11 peliä putkeen.

– Kun sen jälkeen pääsin kuntoon, en päässytkään pelaamaan. Kyselin, että mikä on vialla. Pelasin hyvin ne pelit, jotka pelasin. Tiedän, että minun pitäisi pelata, koska olen sillä paikalla meidän joukkueen paras. Ei tullut minuutin minuuttia ja se alkoi turhauttaa. Se jatkui loppukaudenkin.

– Juuri joku kysyi, kun olin Turussa, että mitä mieltä olin kaudesta. Oli vähän outoa, kun yleensä joko pelaat paljon ja voi sanoa, että on pelannut hyvin. Joskus pitää sanoa, että ei ole pelannut hyvin ja sen takia ei ole pelannut. Nyt voin käsi sydämellä sanoa, että omasta mielestäni olen pelannut tosi hyvin kaikki pelit, jotka olen pelannut! Niitä on vaan ollut tosi vähän. Tämä on tosi outoa, enkä tiedä vieläkään, miksi en ole päässyt pelaamaan. Tiedän, että olen pelannut hyvin. Olen nähnyt sen kaikista tilastoista ja muutenkin. Se on mitä on, hän sanoo.

Lähde: Huucast: https://www.supla.fi/audio/4098857