Kiekko-Espoon raunioille 1998 perustettu Espoon Blues alkaa olla kypsää kauraa. Kaikesta päätellen saattohoito on jo menossa.

Sivustomme asiantuntija Lauri Hollo, alkaako Bluesin taru olla lopussa?

– Kaikki merkit viittaavat siihen. Edes seuraa aiemmin kauan kannatellut Jussi Salonoja ei halua enää uhrata rahaansa projektiin, jonka tuloksesta ei ole mitään takeita. Tosin osa Bluesin napamiehistä ei edes halua Salonojaa mukaan pelastustalkoisiin.

Raha taitaa olla Espoossa yksinkertaisesti loppu.

– Velkaa tuli viime tilikaudelta liki 1,4 miljoonaa euroa. Onhan se hiukan omituinen yhtälö, että Espoossa on vauraita yrityksiä ja ihmisiä vaikka millä mitalla, mutta yhtä liigajoukkuetta ei pystytä tekohengittämään.

– Velkasaneeraus, toimitusjohtaja Jarmo Koskisen lähtö ja monen avainpelaajan joukkopako alkavat olla oikeasti viimeisiä niittejä Bluesille. On todella vaikea nähdä, miten tuosta kuopasta enää noustaisiin.

Mikä espoolaisia vaivaa, sama ilmiö on nähty myös jalkapallossa ja koripallossa?

– Sanopa se. Tämän juuri on oltava jotenkin espoolaisen identiteetin puuttumisessa. Kaupunki koostuu monesta eri keskuksesta, enkä tiedä, kuinka ylpeitä espoolaiset ovat espoolaisuudestaan. Väkisinkin sellainen heijastuu myös urheilujoukkueiden kannattamiseen ja tukemiseen, tai siltä ainakin vääjäämättä näyttää näiden Hongan ja Bluesin tapausten valossa.

Uskotko että Blues pystyy pelaamaan tämän kauden loppuun?

– Melkoista sätkimistä se tulee olemaan. Avainpelaajista jo Kim Hirschovits, Kai Kantola, Olli Malmivaara, Siim Liivik, Ville Korhonen ja Roope Talaja ovat häipyneet muualle. Bluesilla on onnekseen hyvät juniorit, A-junnut ovat kärkikahinoissa ja B-juniorit johtavat liigaansa ylivoimaisesti. Kokoonpano saadaan kyllä täyteen, mutta ei pelkillä junnupojilla voitosta taistella. Eikä etenkään houkutella katsomoa täyteen, vaikka oman kylän poikien merkityksestä joukkueissa aina paasataan.

– Sääliksi käy valmentaja Jyrki Ahoa tiimeineen. He yrittävät tehdä työnsä yhä enemmän hiipuvilla resursseilla mahdollisimman hyvin, mutta hankalaa se on, ellei mahdotonta. Eikä tämä helppo tilanne ole tietenkään jäljelle jääville pelaajille. Kyllä tässä on tainnut jo se lopullinen tappoisku tulla, kyse on enää siitä, koska johdot vedetään henkitoreissaan korisevasta potilaasta irti.

Jos Espoo ei pysty elättämään liigakelpoista joukkuetta, miten siihen pystyy Kouvola tai ensi vuonna liigaan tuleva Mikkeli?

– Se on iso kysymys koko liigan tulevaisuuden kannalta. Onko liigan kasvattaminen tähän kokoon ollut ylipäätään järkevää? Riittääkö raha ja riittävätkö liigakelpoiset pelaajat? Kouvolan ja Mikkelin etuna pienuudestaan huolimatta on se, että siellä joukkueella on kaupungille ja sen ihmisille oikeasti merkitystä. Bluesilla ei tuntunut juuri espoolaisille olevan. Etenkin pari ensimmäistä kautta voi KooKoolla ja Jukureilla sujua taloudellisesti ihan hyvinkin, mutta jos ei ole resursseja nostaa joukkuetta play off –tasolle, kuinka käy hypen parin vuoden kuluttua? Veikkaan, että vaikeaa tulee, kun uutuudenviehätys hälvenee.

Onko 16 joukkueen Liiga ylipäätään Suomen kokoiseen maahan suuruudenhullu?

– On se. 12 olisi mielestäni oikea määrä. Ja siitä nyt ei tarvitse edes keskustella, pitäisikö Liiga avata vai ei, totta kai pitäisi. Suljettua liigaa on perusteltu seurojen taloudellisen tilan turvaamisella, mutta ei ole erikoisen hyvin toiminut. Rahaa ei määrättömästi ole, eikä tilannetta pelasta liigan sulkeminen. Karsinnat takaisin, joukkuemäärä pienemmäksi ja pelaajapalkkoihin leikkaus, siinä lääkkeet, joilla Liiga saattaa pysyä kilpailukykyisenä jatkossa. Nyt kuilu hyvin ja pahoin voivien seurojen kesken kasvaa koko ajan.

– Mielenkiintoista nähdä, millaisia ulostuloja Kalervo Kummolan seuraajaksi valittu Harri Nummela jääkiekkoliiton puheenjohtajana Liigan tilasta antaa. Toistaiseksi hän ei ole sanonut juuta eikä jaata, mutta oletettavasti ja toivottavasti siitäkin suunnasta tulee suuntaviivoja antavaa väkevää kannanottoa Liigalle ja sen seuroille. Jotain tarttis tehrä pojat.

Aiheet Asiantuntijat Blues Jääkiekko Lauri Hollo Liiga SM-liiga