Eremenkon erikoinen ajoitus – ettei vaan olisi kyse tästä…

Sergei Eremenko teki tavallaan odotetun päätöksen siitä, että hän jatkaa tulevaisuudessa maajoukkuepaikan tavoittelua Venäjän maajoukkuekoneistossa. Aika näyttää, millaisella menestyksellä, sillä nykypäivänä suurmaidenkin – kuten Venäjä – tulevat runkopelaajat alkavat olla debyyttinsä tehneitä jo 19-vuotiaina. Baselissa tätä mahdollisuutta ei ollut tarjolla, mahtaako Spartakissa olla.

Sen lähiajat näyttävät. Kuka tietää, ehkä Spartakissa lasketaan, että on hyvä ottaa yksi Eremenko jo nyt tässä vaiheessa sisään arpalippuna, koska ensi kesänä markkinoilla liikkuu eräs toinen Eremenko, nimittäin vapailla papereilla uutta seuraa etsivät Roman. Taustallahan huseeraavat jo muutenkin vahvasti kontaktoituneet Alekseit, vanhempi ja nuorempi.

Koska Venäjän urheilu on tunnetusti niin rehellistä, ei voi mitenkään edes heittää sellaista ajatusta ilmoille, että siellä jo TIEDETTÄISIIN, että Roman Eremenko tulee ainakin ensimmäiseksi kokeelle Spartakiin, kun harjoittelupanna kesällä päättyy. Olisiko se sitten mahdollista, että Eremenkot liikkuvat ikään kuin paketissa… Ei olisi ensimmäinen kerta, sillä Aleksei jr napattiin pulskalla pelaajasopimuksella seuraamaan Rubin Kazanin pelejä katsomosta käsin, kun joukkue himoitsi tuolloin Kiovan Dynamossa huippujälkeä tehneen Roman Eremenkon palveluksia. Asian kätilöi ihan julkisestikin uutisoidusti Aleksei vanhempi.

Spekulointia kaikki tyynni, kuten seuraavakin. Sergei Eremenkon perjantaina julkaistu päätös ei siis ollut suurikaan yllätys, mutta ajoitus oli. Hän oli läheltä seuranneiden mukaan erittäin sitoutunut olemaan mukana U19-maajoukkueessa juuri tulevien kotikisojen vuoksi. Kisathan olisivat olleet Sergeille todellakin kotikisat, sillä Pohjanmaan poika olisi päässyt pelaamaan kaikkien kavereiden ja tuttujen edessä kotikulmillaan. Vaikka hänellä olisi ollut päätös jo olemassa Venäjän leipiin siirtymisestä, ei pelaaminen lopputurnauksessa olisi haitannut tätä prosessia lainkaan. Kaikkea olisi pitänyt vain lykätä puoli vuotta, pelata kotikisat ja anoa sitten kahden passin turvin pelilupa Venäjältä. Siinäpä se.

Isipappa Aleksei Eremenko sr pelasi aikoinaan Neuvostoliiton puolesta maajoukkuetasolla. Aleksei Eremenko jr antoi peliuransa ehtoopuolella montakin lausuntoa Venäjän lehdistöön, että hän olisi mieluummin edustanut Venäjää. Eri asia on, olisiko hän mahtunut pelaamaan. Sen sijaan Roman Eremenko olisi. Hän ei koskaan julkisesti katunut päätöstään pelata Suomen paidassa, mutta varmasti asia on ainakin tullut mieleen. Todennäköisesti juuri isoveljien kokemukset ovat Sergein, joka on asunut käytännössä koko lapsuutensa ja nuoruutensa Suomessa, saaneet pohtimaan tätä päätöstä. Ymmärrettävää sinänsä, sillä enemmän venäläisiä Eremenkot ovat aina olleet kuin suomalaisia, asuinpaikasta riippumatta.

Ajoitus on yhä se suurin arvoitus. Piireissä puhuttiin paljon, ettei tietty ”Pohjanmaan pelaajaporukka” taustoineen ja agentteineen juurikaan Kimmo Lipposta valmentajana arvostanut. Siellä siis tuskin surtiin, kun Lipponen sai mennä. Mutta oliko tällä ryhmällä sitten ihan toinen ajatus siitä, kenen olisi pitänyt Lipposen saappaisiin astua? Pitää muistaa, että Aleksei sr valmensi juuri tätä ikäluokkaa ennen lähtöään valmennushommiin Kazakstaniin. Pitää myös muistaa, että joukkueessa on monia Seniorin entisiä pelaajia.

Olisiko sittenkin käynyt niin, että perheyritys-Eremenkon yllätykseksi ja harmiksi Palloliitto ei ”ymmärtänyt” pestata Aleksei Eremenkoa joukkueen valmentajaksi, saati edes kysynyt hänen halukkuuttaan? Sen sijaan Palloliitto valitsi Juha Malisen, joka ei ole tätä ikäluokkaa koskaan valmentanut.

Mene ja tiedä – ehkä juuri se, ettei Palloliitto Aleksei seniorin palveluksista ollut kiinnostunut, sai klaanin toimimaan. Olkaa sitten ilman Sergeitä – ja operaatio ”Sergei venäläiseksi” aikaistettiin syksyn sijaan välittömäksi toimenpiteeksi.

Kaikkea sitä tuleekin mieleen.